Pikakelaus menneistä viikoista: olimme elokuun alkupuolella lomamatkalla Tampereella ja join siellä muutaman oluen ja siiderin. Epäonnistuin siis etanolin käytön lopettamisessa, mutta alkoholinkäytön vähentäminen on sen sijaan sujunut leikiten. Päämäärä on kuitenkin edelleen selkeä – niin vähän kuin mahdollista, niin harvoin kuin mahdollista.
Tänä aamuna kuuden jälkeen herätessäni mietin eilistä iltaa ja päätin aukaista tietokoneen kirjoittaakseni henkisen pahan oloni pois. Minun pitäisi kirjoittaa useammin. On tämä naputtelu kuitenkin niin hyvä keino laittaa ajatukset järjestykseen. Kokonaisuuden sekä mittasuhteiden hahmottaminen helpottuu kirjoittaessa, mikä rauhoittaa mieltä. Taidan alkaa kirjoittaa blogiani aina näin sunnuntaiaamuisin. Herään vapaapäivinäkin lähes aina aamukuuden tienoilla, eikä minulla yleensä ole mitään erityistä tekemistä. Jouten ollessani mietiskelen paljon, mikä kostautuu usein apeutumisena. Toinen hyvä vaihtoehto pahan mielen karkoittamiseen olisi ystävien kanssa puhuminen. Ikäväkseni voin vain todeta, ettei minulla ole Herra Huun ja äitini lisäksi ketään, joille voisin jakaa ne kaikista raadollisimmatkin aatokseni. Suren yksinäisyyttäni usein. En oikein tiedä, miten voisin muuttaa tilannettani.
Nyt sitten siihen oikeaan asiaan, eli mikä mieltäni painaa. Olimme eilen Herra Huun ja hänen kaverinsa kanssa viettämässä venetsialaisia kaupungin satamassa. Kävimme katsomassa paria eri bändiä. Nautin päästessäni pitkästä aikaa keikkalavan eteen fiilistelemään hyvää musiikkia. Ilta sujui rattoisasti ja meillä oli kivaa, kunnes oli aika lähteä kotiin. Puhuin ääneen mieliteostani käydä baarissa tanssimassa ”Olisipa kiva käydä, mutta huomenna on tärkeä meno ja muutenkin…” ja siitäkös ukkoni tulistui. ”Jaha, minä niin arvasin tämän!”, ukko kivahti ja lähti painelemaan parkkipaikalle odottamaan taksia. Kipitin perässä ja yritin selittää hänelle, etten minä ollut lähdössä yhtään mihinkään, kunhan kerroin mitä mietin. Taksiin hypätessämme hän kysyi, minne halusin mennä. Totesin, että koti on ainut mahdollinen vaihtoehto. Tänään on näet Herra Huun sukulaislapsen rippijuhlat ja illan jatkaminen yömyöhään ei tullut siksikään kyseeseen. Lisäksi hetken mietittyäni tajusin, etten oikeastaan haluakaan mennä muualle kuin kotiin. Olin itsekin (krhm…) nauttinut muutaman siiderin ja pari viinilasillista, mistä totesin potevani huonoa omaatuntoa. Kotiuduttuamme otin Herra Huun käytöksen puheeksi, koska mielestäni hermostuminen oli täysin turhaa, En ollut tehnyt mitään väärää. Hän pyysi anteeksi äkkipikaisuuttaan ja sovimme riitamme. Saapa nähdä, jatkammeko eilistä juttutuokiota tänään. Toivottavasti. Se olisi näet varmasti kehittävä keskustelu meille molemmille.